Saksofonit

Saksofonit ovat yksireedisiä puhaltimia, joiden runko on tyypillisesti messinkinen. Ääni syntyy, kun pelaaja puhaltaa suuttimen kautta ja hiekkapussi tai kieli tai reuna värisee suukappaleen (suutinkappaleen) yksireedillä. Saksofonit suunnitteli belgialainen–ranskalainen Hans Adolphe Sax ja hän sai patentin 1846. Tällä yhdistettiin puhallin- ja vasken soittimien ominaisuuksia, ja saksofonit levisivät sekä orkestereihin että kamarimusiikkiin sekä myöhemmin jazziin ja populaarimusiikkiin.

Tyypillisesti saksofoniperheessä on yleisimmät mallit: sopraano-, altto-, tenori- ja baritoni-saksofonit. Lisäksi on harvinaisempia malleja, kuten sopranino ja bassosaksofono. Osat kuten suukappale, kaula (neck), runko, nivelet, padit ja belin, sekä kielet ja liitokset voivat olla korjattavissa ja vaihdettavissa. Saksofonit ovat transponerimuotoisia: sopraano ja tenori ovat Bb-instrumentteja, altto ja baritoni ovat Eb-instrumentteja, mikä vaikuttaa nuotinkirjoitukseen ja konserttipitchiin.

Käytössä saksofonit kattavat laajan alueen musiikkia: klassisesta kamarimusiikista ja nykymusiikista suurten kokoonpanojen osaksi sekä erityisesti jazzissa ja rytmimusiikissa, jossa niille on kehittynyt tunnistettava ilmava, ilmahyvä ja laajasti käytetty ilmaisu. Saksofonit voivat soida sekä kirkkaasti että lämpimästi, ja niiden ääntä muokataan mieltymysten mukaan soittajan kielillä, suuttimilla, kieletyypeillä sekä hengitystekniikoilla.

Huolloltaan saksofonit vaativat säännöllistä puhdistusta, kosteuden poistamista sisätiloista ja kielet sekä padit tarkastetaan ja vaihdetaan tarpeen mukaan. Kengät- ja holvitoimenpiteet sekä säännöllinen huolto helpottavat soittamisen tasaista ja kestävää suorituskykyä.