yksireedisiä

Yksireedisiä puhaltimia ovat puhaltimien ryhmä, joissa ääni syntyy yhdellä kielekkeellä (reed) suukappaleen päällä. Kieleke värähtelee ilmavirrän vaikutuksesta, ja sointi sekä dynamiikka määräytyvät suun asennon sekä sormien käytön mukaan. Yksireedisiä erotellaan kaksireedisistä (double-reed), kuten oboosta ja fagotista.

Pääesimerkkejä ovat klarinetti ja saksofonit. Klarinettiin kuuluu useita malleja, ja saksofoneja on sopraano-, alto-, tenori- ja baritonisaksofoni. Näitä käytetään sekä klassisessa musiikissa että jazzissa ja popmusiikissa.

Historia ja käyttö: Klarinetti kehitettiin 1700-luvun lopulla Saksassa. Saksofonin kehitti 1800-luvulla Adolphe Sax. Yksireedisiä käytetään laajalti orkestereissa, kamarimusiikissa sekä jazz- ja viihdemusiikissa; klarinetti on klassisen musiikin tärkeä puhaltin ja saksofonit ovat erityisen keskeisiä jazzissa.

Rakenteeltaan yksireediset koostuvat suutinputista, jossa on yksi kieleke, sekä runkoon ja avaimistoon kuuluvista osista. Reedi on yleensä cane-kielekettä (Arundo donax). Instrumentin runko voi olla puuta tai metallia riippuen mallista, ja sitä hallitaan useilla avaimilla ja kytkimillä.

Repertuaari ja soittotekniikka: Yksireedisten dynamiikka sekä artikulaatio ovat avainasemassa. Klarinetti ja saksofonit ovat keskeisiä sekä klassisessa että populaarissa musiikissa. Yksireedisten opetusta käsittelevät konservatoriot ja ammattimuusikot.