Saastekoormust

Saastekoormust (saastekoormus) tarkoittaa ympäristöön aiheutuvien saasteiden määrää tai taakkaa, jonka ihmis- tai luonnonprosessi tuottaa. Konseptia käytetään sekä ilmakehän että vesistöjen ja maaperän kuormituksen arvioinnissa. Koormus voidaan esittää massana aikayksikköä kohti (esim kilogrammoja päivässä tai tonneja vuodessa) sekä pitoisuuksina tai vesistöön kohdistuvana laskeumana.

Ilmakehän saastekoormuksen keskeisiä lähteitä ovat liikenne, teollisuus ja lämmitys sekä maatalous, riippuen alueesta. Päästöihin liittyy esimerkiksi pölyhiukkasia (PM2,5 ja PM10), typen oksideja NOx, rikkidioksidia SO2 sekä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Koormukseen vaikuttavat sekä päästömäärät että sääolosuhteet ja maaston topografia, jotka vaikuttavat ilmanlaadun vaihteluun ja saasteiden leviämiseen.

Vesistöjen saastekuormitus tarkoittaa saasteiden massan päätymistä vesistöön esimerkiksi vedenpuhdistuslaitosten, maatalouden ravinne- ja kiintoainepäästöjen sekä teollisuuden jätevesien kautta. Kuormitus voi johtaa rehevöitymiseen, hapenpuutteeseen ja ekosysteemien muutoksiin. Ravinnekuormitus (N ja P) on erityisen keskeinen vesistöjen tilaa määrittävä tekijä.

Seuranta ja hallinta perustuvat päästöinventaarioihin, kuormitusmallinnukseen ja ympäristön seurantaan. Tavoitteena on minimoida kuormitus siten, että ilman- ja vesistöjen laatu sekä ihmisten terveys ja ekosysteemit säilyvät. Lainsäädäntö ja politiikka ohjaavat päästövähennyksiä sekä päästöjen ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä.