SQLtietokannoissa

SQL-tietokannat viittaavat relaatiomalliin perustuvien järjestelmien kokonaisuuteen, joissa tiedot tallennetaan taulukoihin ja relaatiot määritellään avain- ja viitesuhteiden kautta. Taulukot koostuvat riveistä ja sarakkeista, ja jokaisella rivillä on arvoja sekä usein ensisijainen avain. SQL (Structured Query Language) on standardoitu kieli, jolla voidaan hakea, muokata ja hallita sekä tietoja että tietokannan rakennetta.

Perustoiminnot ja hallinta jakautuvat kyselyihin, muokkaukseen sekä rakennetta hallitseviin käskyihin. Yleisimmät komennot ovat SELECT, INSERT, UPDATE, DELETE sekä CREATE, ALTER ja DROP. Tietojen muokkaus toteutetaan usein transaktioissa: BEGIN TRANSACTION (tai START TRANSACTION), COMMIT ja ROLLBACK. Tietokannat tukevat ACID-ominaisuuksia: atomisuus, johdonmukaisuus, eristäminen ja kestävyys.

Rakenne voidaan normalisoida, jolloin toistuva tieto poistuu ja tiedot jaetaan loogisiin tauluihin. Tauluille voidaan määritellä rajoitteita kuten PRIMARY KEY, FOREIGN KEY, UNIQUE ja NOT NULL sekä indeksejä hakujen suorituskyvyn parantamiseksi. Lisäksi tarjotaan näkymiä (views), tallennettuja prosedyyrejä (stored procedures) ja triggereitä (triggers) sekä käyttöoikeuksien hallintaa (GRANT, REVOKE).

Tunnetuimmat SQL-tietokantajärjestelmät ovat PostgreSQL, MySQL/MariaDB, Microsoft SQL Server ja Oracle Database. Niiden syntaksi ja laajennukset poikkeavat hieman, mutta peruskäsitteet ja komennot ovat yhteisiä. SQL-tietokannat ovat yleisiä liiketoimintaprosessien, raportoinnin ja verkkopalveluiden taustajärjestelmissä, erityisesti OLTP-ympäristöissä.