SIMkorttien

SIM-kortit ovat pienikokoisia älykortteja, joita käytetään matkapuhelinverkoissa. Niiden tehtävä on tunnistaa käyttäjä ja sallia pääsy verkon palveluihin. SIM-kortilla on siru, jossa on IMSI-tunnus ja salausavain Ki, joiden avulla verkko voi todentaa tilaajan. Osa korteista voi lisäksi tallentaa yhteystietoja ja tekstiviestejä.

Fyysiset muodot ja teknologiat ovat kehittyneet. Perinteiset fyysiset SIM-kortit ovat koko-, mini-, micro- ja nano-SIM-kortteja. Nykyisin yleistyvät myös eSIM sekä iSIM; eSIM on ohjelmoitava kortti, jonka profiilit voidaan ladata etäyhteyden kautta, ja iSIM on integroitu laitteiston siruun.

SIM-kortteja käytetään pääasiassa 2G/3G/4G/5G-verkkoihin. Kortin käyttöä voidaan suojata PIN-koodilla; väärän PIN-koodin syöttäminen useamman kerran lukitsee kortin, jolloin PUK-koodi tarvitaan avaamiseen. Joissakin laitteissa on lisäksi mahdollisuus SIM-lukitukseen ja operaattorikoirien hallintaan, erityisesti eSIM-profiilien avulla.

Turvallisuus ja yksityisyys: SIM-tiedot, kuten IMSI ja salausavaimet, pidetään kortin sisällä ja käytetään vain verkon todentamiseen. SIM-korttien vaihtaminen ja siirtäminen tapahtuvat yleensä operaattorin kautta tai laitteen asetuksista, erityisesti eSIM-profiilien hallinnan yhteydessä. SIM-korttien rooli on edelleen keskeinen mobiilihälyssä sekä tilattujen palveluiden hallinnassa, vaikka teknologia kehittyy kohti sirun sisäisiä ratkaisuita.