SATArajapintaiset

SATArajapintaiset viittaavat laitteisiin, jotka käyttävät Serial ATA -tiedonsiirtorajapintaa tallennuslaitteen ja tietokoneen väylänä. SATA kehitettiin korvaamaan PATA (Parallel ATA) ja otettiin laajasti käyttöön 2000-luvulla. Yleisimmät SATA-laitteet ovat kiintolevyt (HDD) ja SSD:t, mutta myös optiset asemat sekä ulkoiset tallennusratkaisut voivat hyödyntää SATAa.

SATA on point-to-point serial -rajapinta, joka mahdollistaa suoran yhteyden laitteen ja ohjaimen välillä. Sen yleisimmät nopeusversiot ovat SATA I (1,5 Gbps, käytännössä noin 150 MB/s), SATA II (3 Gbps, noin 300 MB/s) ja SATA III (6 Gbps, noin 600 MB/s). Tiedonsiirtoliitäntä on 7-pinninen ja virtaliitäntä 15-pinninen. Kaapelit ovat ohuita ja niiden pituus on yleensä noin 1 metri tai vähän pidempi. SATA tukee hot-swappia, ja nykyisissä järjestelmissä käyttöä tehostetaan NCQ:n (Native Command Queuing) ja AHCI-tilan avulla samalla, kun useita komentoja käsitellään tehokkaammin.

SATA-laitteet eivät ole suoraan yhteensopivia vanhojen PATA-ohjainten kanssa ilman sovittimia tai välikerroksia, koska ne käyttävät erilaista siirtotapaa ja liitäntöjä. Nykyään SATAa käytetään laajasti sekä sisäisissä että ulkoisissa tallennusratkaisuissa; ulkoisia SATA-laitteita voidaan yhdistää eSATA- tai USB-sovittimien kautta. Vaikka NVMe- ja PCIe-pohjaiset ratkaisut tarjoavat korkeammat siirtonopeudet, SATA-rajapinta on edelleen yleinen valinta kustannustehokkaisiin kiintolevyihin ja suurten tallennuskapasiteettien toteuttamiseen.