Sähköjätelainsäädäntö

Sähköjätelainsäädäntö viittaa lakisääteisiin säännöksiin, jotka koskevat sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) keräämistä, käsittelyä, kierrätystä ja hävittämistä. Tämän lainsäädännön päätavoitteena on vähentää elektroniikkajätteen määrää ja minimoida sen ympäristövaikutukset. Lainsäädäntö pyrkii myös edistämään resurssien tehokasta käyttöä ja edistämään suljetun kierron taloutta.

Keskeisiä elementtejä sähköjätelainsäädännössä ovat usein valmistajien laajennettu tuottajavastuu. Tämä tarkoittaa, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistajien ja maahantuojien on järjestettävä ja kustannettava laitteidensa kerääminen ja asianmukainen käsittely niiden elinkaaren lopussa. Tähän sisältyy usein velvollisuus rahoittaa keräysjärjestelmiä ja kierrätyslaitoksia.

Lainsäädäntö määrittelee myös sähkö- ja elektroniikkalaitteiden luokat, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan. Tyypillisesti tähän kuuluvat suuret kodinkoneet, pienet kodinkoneet, IT- ja tietoliikennelaitteet, kuluttajalaitteet, valaistuslaitteet, sähkötyökalut, lelut, vapaa-ajan ja urheiluvälineet sekä lääkinnälliset laitteet. Joitain poikkeuksia voi olla, kuten sotilaskäyttöön tarkoitetut laitteet.

Lisäksi sähköjätelainsäädäntö asettaa tavoitteita SERin keräysasteelle ja kierrätysasteelle. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tehokkaita keräyspisteitä, tietoisuuden lisäämistä kansalaisten keskuudessa ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lainsäädäntö voi myös sisältää vaatimuksia tiettyjen haitallisten aineiden käytön rajoittamisesta uusissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.