Röntgendiffraatiota

Röntgendiffraatio, tunnetaan myös nimellä röntgensironta, on analyyttinen tekniikka, jota käytetään atomien ja molekyylien järjestelyn tutkimiseen kiteisissä materiaaleissa. Kun röntgensäteet osuvat näytteen atomitasoihin, ne sirontuvat ja muodostavat diffraktiokuvion. Tämä kuvio on ainutlaatuinen jokaiselle materiaalille ja sen kiteiselle rakenteelle.

Diffraktiokuvion analysointi paljastaa tietoa materiaalin sisäisestä rakenteesta. Tutkijat voivat määrittää atomien väliset etäisyydet, atomien sijoittumisen kidehilassa ja jopa tunnistaa tuntemattomia kiteisiä yhdisteitä vertaamalla mitattua diffraktiokuviota tunnettuihin kuvioihin. Yleisimmin käytetty menetelmä on jauhediffraktio, jossa näyte on hienojakoista jauhetta.

Röntgendiffraatiota käytetään laajalti eri tieteenaloilla, kuten materiaalitieteessä, kemiassa, fysiikassa, geologiassa ja biologiassa. Sitä hyödynnetään esimerkiksi uusien materiaalien kehittämisessä, metallien ja keramiikan laadunvalvonnassa, mineraalien tunnistamisessa, lääkeaineiden rakenteen määrittämisessä ja proteiinien kolmiulotteisten rakenteiden selvittämisessä. Tekniikka on ei-tuhoava, mikä mahdollistaa näytteen tutkimisen ja käyttämisen myöhemmin muihin tarkoituksiin.