Röntgendetektorityypit

Röntgendetektorityypit viittaa erilaisiin laitteisiin, joita käytetään röntgensäteilyn havaitsemiseen. Röntgensäteily on sähkömagneettista säteilyä, jolla on korkea energia ja jota käytetään monissa sovelluksissa, kuten lääketieteellisessä kuvantamisessa, teollisessa tarkastuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Röntgendetektorien toiminta perustuu siihen, että ne muuttavat röntgensäteilyenergian mitattaviksi signaaleiksi, kuten sähköisiksi pulsseiksi.

Yleisimpiä röntgendetektorityyppejä ovat kaasutäytteiset ilmaisimet, kuten Geiger-Müller-laskurit ja ionisaatiokammiot. Nämä ilmaisimet toimivat havaitsemalla röntgensäteilyn aiheuttaman ionisaation kaasussa. Kun röntgensäteily läpäisee kaasua, se irrottaa elektroneja kaasuatomista, luoden positiivisia ioneja ja vapaita elektroneja. Keräämällä nämä varautuneet hiukkaset sähkökentän avulla voidaan havaita röntgensäteilyn läsnäolo ja intensiteetti.

Toinen tärkeä röntgendetektoriryhmä ovat puolijohdedetektorit. Näitä ovat esimerkiksi puolijohde-GM-laskurit ja piidioksidi- ja kadmiumtelluridipohjaiset ilmaisimet. Puolijohdedetektoreissa röntgensäteily vuorovaikuttaa puolijohdemateriaalin kanssa, aiheuttaen elektronien ja aukkojen muodostumista. Näiden varautuneiden kantajien kerääminen tuottaa sähköisen signaalin, joka on verrannollinen tulevan röntgensäteilyn määrään. Puolijohdedetektorit tarjoavat yleensä paremman energiatarkkuuden ja herkkyyden kuin kaasutäytteiset ilmaisimet.

Lisäksi käytetään myös skintillaatiodetektoreita, joissa röntgensäteily saa skintillaatiomateriaalin emittoimaan valoa. Tämä valo havaitaan sitten valomonistinputkella tai puolijohdevalokennolla, joka muuntaa valosignaalit sähköisiksi pulsseiksi. Valinta sopivasta röntgendetektorityypistä riippuu sovelluksen erityisvaatimuksista, kuten vaaditusta herkkyydestä, energiatarkkuudesta, nopeudesta ja kustannuksista.