Räjähdysvaikutukset

Räjähdysvaikutukset viittaavat fyysisiin ja ympäristöön liittyviin ilmiöihin, joita syntyy räjähdyksen seurauksena. Ne muodostuvat joidenkin tekijöiden yhteisvaikutuksesta: räjähdyksen energiasta muodostuvan ulosvirtaavan kaasun ja partikkelin laajenemisestä, sekä mahdollisesti säteily- ja lämpövaikutuksista. Yksi keskeinen ilmiö on kuohutusvoima, joka synnyttelee ylivelkijän (overpressure). Ylivelkijä aiheuttaa rakenteille ja ihmisiin tärinää ja voi murtaa objektiivin tai vaurioittaa himenoita.

Säteilyn vaikutus, kuten lämpövaikutus ja säteily, johtuu pääasiassa räjähdykseen liittyvästä lämpötilan noususta. Tämä voi aiheuttaa palovammoja ja tuottaa iskua, joka voi pilkottaa aineet. Fragmentio- ja satama- tai murtovaikutukset syntyvät, kun liikevoima hajauttaa räjähdysmateriaalia ja siirtää sen suurella nopeudella ympäri.

Balanstaiset asettamat mitattavat yksiköt, kuten Pascalin metreä (Pa·m) mediteereinen shockwave, ovat tärkeitä sekä maavoimien, ilmavoimien että laivojen työllistäessä räjähdysvaikutusten mittaamisessa. Rajoitukset ja sovellukset ovat myös kärsineet radikaaleista muutoksista kuin esimerkiksi ydinräjähdyksen inhimillisten ja maineiden mittaamisen järjestelmä.

Käsittelytavat räjähdysvaikutusten arvioimiseksi perustuvat käytännössä monenlaisiin standardeihin, kuten NATO STANAG 4569 (osakultiointisuojien resistenssi) ja A2LA- ja ANSI-määrittelykuihin. Räjähdysvaikutukset on asettava kokonaiskuva rajoittelun ja turvallisuuden mustaväliin, jotta voidaan luoda sekä tehokkaita puolustusmiehitettyjä että konkreettisia, inhimillisiä suojavaineistot.