Runnottavuutta

Runnottavuus on tekninen ominaisuus, joka kuvaa materiaalin tai rakenteen kykyä vastustaa toistuvaa kitkaa ja kulutusta. Käytännössä se tarkoittaa, miten pinta säilyttää toiminnalliset ominaisuudet ja ulkonäön käytössä. Runnottavuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten materiaalin lujuus ja kovuus, pinnan mikrorakenne sekä mahdolliset pinnoitteet, sekä käyttöolosuhteet kuten lämpötila, kosteus ja kuormitusjaksot. Yleensä parempi runnottavuus tarkoittaa pienempää massan tai paksuuden menettämistä sekä vähemmän vaurioita.

Runnottavuutta arvioidaan laboratorio- ja kenttätestauksessa. Yleisimmät menetelmät ovat kulutuskokeet, kuten Taber-kulumiskoe, sekä hionta- ja naarmutestit. Näissä mitataan massan menetys, paksuuden kaventuminen sekä pinnan karheuden muutos tai vaurioituminen. Tulokset esitetään usein kulutusnopeutena ja kuluttumisen asteena.

Käytännössä runnottavuus ohjaa materiaalien ja pintojen valintaa sekä ylläpito- ja elinkaarisuunnittelua. Se on keskeinen tekijä esimerkiksi kuljetus-, kone- ja rakennusalan komponenttien kestävyyden arvioinnissa. Johtavat lähialueet ovat kulutuskestävyys, kulumisvastus ja pinnan kestävyys.