Retseptori

Retseptori on solun proteiini tai proteiinikompleksi, joka sitoutuu tiettyyn ligandiin ja käynnistää solun vastauksen signaalinvälitysjärjestelmissä. Retseptorit voivat sijaita solukalvon ulkopuolella tai sisäisesti, esimerkkinä ydinreseptorit. Ligandit voivat olla hormoneja, neurotransmittereitä, kasvutekijöitä sekä aistimisessa mukana olevia yhdisteitä kuten valon tai hajujen välittäjiä. Sitoutuminen on usein spesifistä ja riippuu ligandin affiniteetista sekä Kd-arvosta.

Tyypillisesti retseptorit jaetaan solukalvoreseptoreihin sekä sisäisiin eli ydinreseptoreihin. Solukalvoreseptoreita ovat esimerkiksi ligand-gated ion channel -kanavat, G-proteiinikytkentäiset reseptorit (GPCR) ja entsyymireseptorit kuten tyrosiinikinaasireseptorit (RTK). Sisäiset reseptorit sijaitsevat solulimassa tai ytimessä ja vaikuttavat usein geenien ilmentymiseen; esimerkkejä ovat steroidihormonireseptorit ja monet ydinreseptorit.

Sitoutuminen aiheuttaa konformaatiomuutoksen ja käynnistää signaalireitin. GPCR-reseptorit aktivoivat G-proteiineja, jotka ohjaavat sekundaarisia välittäjäaineita kuten cAMP:ta tai IP3/DAG:ta sekä Ca2+-tason muutoksia. RTK-tyypin reseptorit käynnistävät autophosphorylaation ja skaalaan signaalireittejä kuten MAPK- ja PI3K/AKT -teitä. Ionikanavareseptorit muuttavat membraanivirtauksia, mikä muuttaa solun sähköistä tilaa nopeasti.

Reseptorien toiminta säätelee herkkyyttä ja määrää pitkällä aikavälillä. Pitkäaikaiset muutokset voivat johtaa yläsäätöön (upregulaatio) tai alasäätöön (downregulaatio). Desensitisointi syntyy usein reseptorin fosforylaation ja beta-arrestiinien avulla, mikä johtaa reseptorin sisäistymiseen ja degradaatioon. Lääkkeet voivat toimia agonisteina, antagonisteina tai inverse agonisteina, ja reseptoreiden ominaisuudet ovat usein kudostasolla tarkasti säädeltävissä. Retseptorit ovat keskeisiä lääketieteellisessä farmakologiassa ja monien sairauksien terapian kohteita.