Retinoideihin

Retinoideihin (retinoidit) kuuluvat A-vitamiinin johdannaiset, joita esiintyy sekä luonnollisina aineina että synteettisinä analogioina. Luontaisia retinoideja ovat retinoli (A-vitamiinin alkoholi), retinaldehydi ja all-trans-retinoiinihappo. Synteettisiä retinoideja käytetään lääketieteessä, mukaan lukien adapaleeni, tazaroteeni ja isotretinoiini. Retinoidit vaikuttavat solujen erilaistumiseen ja jakautumiseen sekä näkyvät erityisesti ihossa, limakalvoilla ja joissain syöpähoidoissa.

Ne vaikuttavat sitoutumalla retinoidireseptoreihin (RAR- ja RXR-ryhmät) solukalvolle ja tumaan. Tämä reseptorireaktio säätelee geenien transkriptiota, mikä muuttaa keratinisaatiota, kollageenin tuotantoa ja tulehdusvasteita. Eri retinoidit sitoutuvat eri reseptoreihin ja niillä on hieman erilaiset tehopaikat ihossa; endogeenisesti toimivia signaalireittejä säädellään monin tavoin.

Käyttö ja sovellukset: Dermatologiassa retinoideja käytetään akneen hoitoon sekä topikaalisesti että suonensisäisesti (esim. isotretinoiini). Tretinoiini, adapaleeni ja tazaroteeni ovat yleisesti käytettyjä aknen ja valokuvavaurion hoitoon. Onkologisessa hoidossa retinoiinihappoa on käytetty joissakin leukemian alatyypeissä.

Turvallisuus ja haittavaikutukset: Teratogeenisyys on suurin huolenaihe, ja isotretinoiinin käyttöä suunnittelevien naisten on noudatettava tiukkoja raskauden ehkäisyvaatimuksia. Paikalliset retinoidit voivat aiheuttaa ihon kuivuutta, punoitusta ja hilseilyä sekä lisääntyvää auringonvalon herkkyyttä; suositellaan käytettäväksi aurinkosuojaa. Systeemiset retinoidit voivat harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa maksahaittoja tai mielialavaikutuksia, ja hoito vaatii lääketieteellistä valvontaa.