Retenoituminen

Retenoituminen on yleiskäsite, jolla tarkoitetaan prosessia tai tilaa, jossa jokin asia säilytetään, pidätetään tai varataan tulevaa tarvetta varten. Suomen kielessä termi on lainasana englannin sanasta retention, ja muoto “retenoituminen” kuvaa tämän prosessin muutosta tilasta säilyttämiseksi. Sitä käytetään eri tieteenaloilla ja käytännön konteksteissa.

Biologiassa ja lääketieteessä retenoitumista voidaan tarkastella kehon homeostaattisten mekanismien osana: kudoksissa tai elimissä tapahtuu nesteiden, aineiden tai ioneiden pidättyminen sekä säilyttäminen pidemmällä aikavälillä. Kognitiivisessa ja pedagogisessa tutkimuksessa termi viittaa siihen, kuinka hyvin tietoja tai kokemuksia säilytetään muistissa pitkän ajan kuluessa.

Tietotekniikassa ja tietoturvassa retenoituminen tarkoittaa tietojen säilyttämistä sovittujen aikavälejen mukaan sekä asianmukaisia arkistointi- ja poistokäytäntöjä. Liiketoiminnassa sitä käytetään kuvaamaan resurssejen ja palveluiden jatkuvuutta sekä varmistamista, että järjestelmät ja prosessit voivat pysyä käyttövalmiina riittävän pitkään. Tämä voi sisältää sekä fyysisten että digitaalisien resurssien pidon ja hallinnan.

Lainsäädännön ja hallinnon konteksteissa retenoituminen liittyy sääntöihin siitä, mitä tietoja säilytetään, missä ja milloin ne voidaan hävittää. Säädösten näkökulmasta sekä liian pitkä että liian lyhyt säilytys voi tuottaa oikeudellisia riskejä tai tietosuoja-ongelmia, joten asianmukaiset politiikat ja valvonta ovat keskeisiä.