Restenoosi

Restenosoisi on verisuonen uudelleen kaventuminen sen jälkeen, kun alkuperäinen hoidokäviö on suoritettu, esimerkiksi perkutaaninen koronarangioplastia eli angioplastia tai stentin asennus. Se voi esiintyä sepelvaltimoissa sekä perifeerisissä ja aivojen verisuonoissa. Yleisimmin restenoosi kehittyy muutamien viikkojen tai kuukausien kuluessa hoidosta, ja sen riski riippuu hoitomuodosta sekä potilaan riskitekijöistä.

Mekanismina on neointimaalihakasvu sekä verisuonen rakennemuutokset, jotka kaventavat hoidetun alueen verenkierrotta. Tekijöitä ovat muun muassa diabetes, tupakointi, korkea veren kolesteroli, hypertensio sekä hidas endoteelin paraneminen. Drug-eluting-stenttien käyttöönotto on vähentänyt restenoosin riskiä verrattuna bare-metal-stetteihin, mutta restenoosi voi silti esiintyä.

Oireet vaihtelevat kohdeverisuonesta riippuen, mutta voivat sisältää rintakipua tai rasituksen aiheuttamaa kipua, hengenahdistusta, nivelkivuttomuutta raajoissa tai muiden alueiden verenkiertohäiriöihin viittaavia oireita. Diagnoosi tukitaan oireiden perusteella sekä kuvantamismenetelmillä, kuten koronarangiografialla tai muilla verisuonien kuvantamistekniikoilla. Tarvittaessa käytetään lisämenetelmiä verisuonten hemodynaamisen toiminnan arvioimiseksi.

Hoito riippuu tilanteesta, mutta siihen kuuluu usein uudelleen endovaskulaarinen hoito, kuten uusi angioplastia tai stentin asennus (mahdollisesti drug-eluting-stentillä), sekä lääkehoito riskitekijöiden hallitsemiseksi. Ennaltaehkäisyyn kuuluu statiinien ja antitromboottisen hoidon noudattaminen, akuutin riskitekijöiden hallinta sekä elämäntapamuutokset. Ennuste on parantunut modernin hoidon myötä, mutta restenoosin riski voi vaikuttaa hoidon tarvetta ja potilaan oireita.