Resonanssivärähtelijä

Resonanssivärähtelijä, suomeksi myös resonanssipiiri tai LC-värähtelijä, on sähköinen värähtelypiiri, joka koostuu induktorista (L) ja kondensaattorista (C). Kun piiriin kytketään jännite, energiasta varastoituu sekä induktorin magneettikenttään että kondensaattorin sähkökenttään. Tämä energia vaihtelee edestakaisin induktorin ja kondensaattorin välillä, mikä saa aikaan värähtelyä.

Resonanssivärähtelijän toiminta perustuu resonanssi-ilmiöön. Piiri värähtelee vapaasti tietyllä luonnollisella taajuudella, joka riippuu induktorin ja kondensaattorin arvoista. Tämä resonanssitaajuus f₀ voidaan laskea kaavalla f₀ = 1 / (2π√(LC)). Kun piiriin syötetään ulkoista värähtelyä juuri tällä taajuudella, piirin amplitudi kasvaa merkittävästi.

Resonanssivärähtelijöitä käytetään laajasti radiotekniikassa, kuten radiovastaanottimissa ja -lähettimissä taajuuden valintaan ja suodattamiseen. Ne ovat myös perusosia monissa oskillaattoreissa, jotka tuottavat sähköisiä signaaleja tietyllä taajuudella. Piirin Q-arvo, eli laatuarvo, kuvaa sen kykyä erottaa resonanssitaajuus muista taajuuksista. Korkeampi Q-arvo tarkoittaa terävämpää resonanssia ja parempaa valikoivuutta.