Reseptorikinaasit

Reseptorikinaasit ovat solukalvon läsnä olevia transmembraaniproteiineja, joiden ulkoinen osa sitoo ligandin ja jonka sisäinen osa toimii kinaasina. Ligandin sitoutuminen saa aikaan reseptorikinaasin dimerisaation ja autophosphorylaation, jolloin proteiineja rekrytoidaan ja signaalivirrat käynnistyvät solun sisällä. Reseptorikinaasit muodostavat keskeisen osan sekä kasvien että eläinten viestintäverkostoista, ja ne säätelevät monimutkaisia solun vasteita kehityksestä normaalin fysiologian ylläpitoon sekä stressiin ja puolustukseen.

Luokittelu ja toimintaohjelmat ovat erilaisia eri organismeissa. Eläinten reseptorityrosiini-kinaasit (RTK) yleensä fosforylaavat tyrosiiniresiduoja ja aktivoivat useita riippuvaisia signaalipolkuja, kuten MAPK-/ERK-, PI3K/Akt- ja PLC-kinasi- sekä kalcium-signaalin reittejä. Kasveilla ja sienillä suurin osa reseptorikinaaseista on serine/threonine-kinaaseja tai dual-specificity -kineiaseja, ja niillä on usein kirjo poteiden kuten LRR-RK:iden, lectiinikinaasien tai WALL- ja membrane-spesifisten domainien luokkia. Kasvin reseptorikinaasit ovat keskeisiä immuunivasteissa, kehityksessä ja solunsisäisessä signaalinkuljetuksessa sekä vuorovaikutuksessa muiden proteiinien kanssa co-reseptorien kanssa.

Tärkeitä rooleja ovat immuunipuolustus, kudosten kehitys ja homeostaasin säätely sekä erilaiset patologiset tilat kuten syöpäeläinten ja aineenvaihdunnan häiriöt. Kasveilla reseptorikinaasit vastaavat muun muassa patogeenien havaitsemisesta ja hormonivasteiden säätelystä. Tutkimuksessa ne ovat keskeisiä kohteita lääkekehityksessä sekä kasvien parantamisessa sääntelemään satoa ja vastustuskykyä. Tutkimusmenetelmät sisältävät geneettiset häirinnät, proteiini-biokemian analyysit sekä rakenteelliset ja signaalivaihtoehtojen kartoitukset.