Remagnetointia

Remagnetointia on termi, jota käytetään kuvaamaan materiaalin tai kivilajin magnetisen remanentin ominaisuuden muuttumista. Muutokset voivat johtua sekä ulkoisista magneettikentistä että kemiallisista reaktioista, jotka uuttavat tai uusintamagneettivat mineraaleja materiaalin sisällä. Remagnetointia voi tapahtua sekä luonnollisesti esimerkiksi geologisten aikaskaantojen aikana että ihmisen aikaisissa prosesseissa, kuten metallin työkalujen ja rakennusmateriaalien käsittelyssä.

Tärkeimmät ilmiöt remagnetoinnissa ovat kolme tyyppiä. Thermoremanent magnetization TRM syntyy, kun ferromagneettinen materiaali jäähtyy magneettikenttään nähden ja magneettiset domaanit asettuvat kentän suuntaisesti. Isothermal remanent magnetization IRM saadaan, kun materiaalia käsitellään voimakkaalla magneettikentällä huoneenlämpötilassa, jolloin magnetoinnit voivat pysyä, jos kenttä säilyy. Chemical remanent magnetization CRM puolestaan johtuu kemiallisista muutoksista, kuten uusien magnetisia ominaisuuksia omaavien mineraalien kasvusta tai vanhojen mineraalien muodonmuutoksista veden ja lämpötilan vaikutuksesta.

Tutkimuksessa remagnetointia arvioidaan usein demagnetointikokein sekä termomagneettisilla että magnetoitumisen vastaanottamia, jolloin voidaan erottaa alkuperäinen (primaarinen) magnetisaatio ja uudelleenmagnetointi. Tällaisia voimavaroja käytetään paleomagneetiassa, arkeologisissa tutkimuksissa sekä materiaaleihin liittyvissä laatutekijöissä, kuten teräksen tai muiden ferromagneettisten aineiden historiaan liittyvien ominaisuuksien arvioinnissa.

Remagnetointi voi vaikuttaa sekä geologisiin rekonstruktioihin että kulttuuriperintöön liittyviin ajoituksiin. Se on keskeinen huomio tutkimuksissa, joissa magneettiset signaalit keräävät tietoja ympäristön historiasta sekä materiaalin käsittelystä.