Remagnetointi

Remagnetointi tarkoittaa prosessia, jossa materiaalille muodostuu uusi magneettinen magnetisaatio sen aiemman magnetoinnin muuttuessa tai häviäessä. Ilmiö esiintyy sekä luonnossa geologian historiassa että teknisissä sovelluksissa, joissa magneettisia aineita halutaan uudelleen magnetisoida.

Geologiassa remagnetointi viittaa kivien magneettisen tallenteen uudelleen suuntautumiseen. Terminen remagnetisaatio (TRM) syntyy, kun kivi kuumenee ja jäähtyy siten, että magneettiset mineraalit reorientoituvat ja niiden magnetisaatio muistuttaa uutta magneettikenttää. Kemiallinen remagnetisaatio (CRM) johtuu mineraalien kemiallisista muutoksista ja uusien magneettisten aineiden muodostumisesta. Pitkäaikainen altistus ulkoiselle magneettikentälle voi aiheuttaa isotermaalista tai viskoista remagnetisaatiota.

Paleomagneettisissa tutkimuksissa remagnetointia eristetään ja tulkitaan käyttämällä demagnetisaatiotekniikoita, kuten termistä ja vuorottelevaa magneettikenttää vastaanottavia menetelmiä, sekä magneettista mineraalisanastaa. Näin voidaan rekonstruoida menneiden aikakausien magnetismia ja antaa tietoa tektonisista tapahtumista sekä stratigrafiasta.

Teknisissä sovelluksissa remagnetointia hyödynnetään magneettisten komponenttien uudelleen magnetisoimisessa valmistusvaiheissa sekä magnettisten tallennusmedioiden ja laitteiden uudelleenkäytössä.