Reittisuunnittelu

Reittisuunnittelu on liikenne-, logistiikka- ja matkailualan sekä kaupunkisuunnittelun tutkimus- ja suunnittelutoimintaa, joka keskittyy reittien ja niiden aikataulujen sekä palveluiden optimaaliseen järjestämiseen. Se tarkastelee sekä fyysisiä verkostoja, kuten teitä ja raidejärjestelmiä, että toiminnan suunnittelua, kuten vuorojen aikataulutusta ja reittivalintoja käyttäjä- ja tavaravirtojen mukaan. Keskeinen kysymys on löytää toteutettavia reittejä, jotka täyttävät asetetut tavoitteet.

Reittisuunnittelussa käytetään verkostogeometriaa ja grafiteoriaa: verkko koostuu solmista (pysäkit, risteykset) ja linkeistä (teillä, raiteilla). Tavoitteet voivat olla lyhyin aika, lyhyin etäisyys, kustannustehokkuus tai päästöjen vähentäminen sekä luotettavuuden ja esteettömyyden parantaminen. Tiedot voivat olla karttatietoja, aikataulutietoja, reaaliaikaista liikennedataa ja avoimia karttakokoelmia. Menetelmät sisältävät lyhimmän polun algoritmit, kuten Dijkstra ja A*, sekä monikriteerisen optimoinnin. Reittisuunnittelussa huomioidaan myös suuremmat logistiset ongelmat ja verkoston yhteistoiminnallisuus.

Sovellukset kattavat julkisen liikenteen reittisuunnittelun ja aikataulutuksen, logistiikan ja jakeluverkkojen optimoinnin sekä hätätilanteiden ja evakuointisuunnittelun. Lisäksi reittisuunnittelua käytetään matkailu- ja virkistysreittien sekä kestävien liikkumismuotojen suunnittelussa.

Haasteita ovat kapasiteetti- ja turvallisuuskysymykset, esteettömyys, ympäristö- ja ilmastovaikutukset sekä häiriötilanteisiin sopeutuvuus. Tiedon laatu, yksityisyyden suojat ja käyttäjäkokemus vaikuttavat suunnittelun lopulliseen tehokkuuteen. Arviointi perustuu matka-aikoihin, luotettavuuteen, kustannuksiin ja päästöihin.

Reittisuunnittelun juuret ovat kartografian ja grafiteorian kehityksessä; Dijkstra esitti lyhimmän polun menetelmän vuonna 1959 ja A* -hakualgoritmin vuonna 1968. GIS- ja avointen tietojen aikakaudella ala on muuttunut yhä dynaamisemmaksi ja dataohjautuvammaksi.