Rasvankäyttö

Rasvankäyttö tarkoittaa kehon rasvavarastojen hyödyntämistä energian lähteenä. Rasvat varastoituvat rasvakudokseen triglyserideinä, joita keho voi pilkkoa lipolyysin kautta vapaille rasvahapoille ja glycerolille. Vapaat rasvahapot kulkeutuvat verenkierrossa albumiinin avulla kohdekudoksiin, kuten lihaksiin ja maksaan, missä ne siirtyvät mitokondrioihin ja aloittavat beta-oxidation. Siellä rasvahapot hajoavat pala kerrallaan, tuottaen acetyl-CoA:ta sekä NADH:ta ja FADH2:ta, jotka toimivat energian tuotannon raiteina sitruunahappokierrossa ja elektroninsiirtoketjussa. Rasvankäyttö vaatii happea, ja sen osuus energian tuotannosta riippuu muun muassa liikunnan intensiteetistä, harjoittelun tasosta ja ruokavaliosta.

Rasvankäytön säätelyyn vaikuttavat hormonit sekä aineenvaihdunnan tila. Esimerkiksi adrenaliini ja noradrenaliini sekä kortisoli kiihdyttävät lipolyysiä, kun taas insuliini ehkäisee sitä. Ravitsemuksella on myös merkitystä: pitkään paastottua tai vähähiilihydraattista ruokavaliota noudatettaessa rasvan osuus energiasta voi korostua, kun taas runsashiilihydraattinen ruokavalio voi siirtää käyttöä kohti hiilihydraatteja.

Käytännössä rasvankäyttö on keskeinen osa kestävyysliikuntaa ja painonhallintaa. Ihmisssa rasvavarastot ovat suuria: yhden kilogramman adipose-sovirankynän energiantuotanto on noin 7 700 kilokaloria. Rasvankäyttöä voidaan arvioida esimerkiksi hengitysvaihtelujen (RER) avulla; arvo noin 0,7 viittaa rasvan pääasialliseen hapetukseen, kun taas suuremmat arvot viittaavat suurempaan hiilihydraattien käyttöön. Rasvankäyttö on dynaaminen osa kokonaisuutta, joka vaihtelee yksilöllisesti sekä harjoittelun että ravinnon mukaan.