Rasitustutkimukset

Rasitustutkimukset ovat kliinisiä tutkimuksia, joiden tarkoituksena on arvioida elimistön reagointia fyysiseen rasitukseen sekä kartoittaa sydämen ja keuhkojen toimintaa. Yleisin muoto on rasitustesti (graded exercise test, GXT), jossa potilas liikkuu asteittain kasvavaa kuormitusta esimerkiksi juoksumatolla tai polkupyörällä. Testin aikana seurataan jatkuvasti elektrokardiogrammia (ECG), verenpainetta ja sykettä sekä potilaan oireita. Laajemmissa tutkimuksissa voidaan yhdistää aineellista mittausta, kuten hapenottokykyä tai hengityskaasujen vaihtoa.

Rasitustutkimuksia on useita päätyyppejä. Graded exercise -testissä kuormitus nousee porrastetusti, ja sen avulla arvioidaan yleiskunto sekä mahdollisen sydän- ja verenkiertoelimistön ongelman läsnäoloa. Kardiopulmonaarinen rasitustutkimus (CPET) mittaa hengityksen kaasujen vaihtoa ja antaa arvot kuten VO2 max ja anaerobinen kynnys, jolloin voidaan arvioida sekä kuntoutusta että sairauden fysiologista vaikutusta. Lisäksi käytetään stressi-lyhyesti kuvantavia menetelmiä, kuten rasitus-EKO, sekä farmakologista rasitusta, kun potilas ei kykene liikkumaan.

Indikaatioita ovat epäily sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksista, raskauden riskien arviointi ennen leikkauksia, kuntoutuksen seuranta sekä urheilijan suorituskyvyn ja käyttökyvyn määrittäminen. Tutkimusten tuloksia tulkitaan ottaen huomioon potilaan oireet, taustasairaudet ja yleinen kunto. Rasitustutkimuksiin liittyy aina turvallisuusohjeet ja vasta-aiheita, kuten äkillinen sydäninfarkti, epäily nuorekkaasta tulehduksesta tai akuutti dekompensoitunut sydämen vajaatoiminta.