Rappaukset

Rappaukset ovat rakennusalan menetelmä, jossa seiniin ja usein myös sisä- ja ulkoseiniin levitetään laasti tai kitti, joka kovetessaan muodostaa suojatun, tasaisen ja viimeistellyn pinnan. Rappaukset voivat olla sekä ulko- että sisäkäyttöön, ja ne vaikuttavat rakennuksen ulkonäön lisäksi kestävyyteen ja kosteudenkestävyyteen.

Perinteisesti rappauksessa käytettiin kalkkilaastia, jota sekoitettiin hiekkaan, jolloin laastista saatiin hengittävä ja kosteutta tasaava. 1900-luvulla laastitus siirtyi yhä enemmän sementti-lime- ja täyssementtilaasteihin; nykyisin laastit voivat sisältää sementtiä ja limeä sekä kevyitä lisäaineita. Rappauksessa on usein useampia kerroksia: aluslaasti, mahdollinen karkea kerros ja lopullinen päällyslaasti, joka vastaa haluttua pintamateriaalia ja rakennuksen hengittävyyttä. Pintakäsittely voi olla sileä, karkea tai teksturoitu ja se voidaan maalata tai värjätä.

Rappauksilla on pitkä historia Euroopassa, ja Suomessa ne ovat olleet yleisiä sekä julkisivujen että sisätilojen viimeistelyssä. Perinteinen tekniikka soveltuu kivitaloihin sekä puusta rakennettuihin rakennuksiin, ja nykyaikaiset laastit mahdollistavat energiatehokkuuden ja kosteudenhallinnan samalla perinteisen ilmeen säilyttämällä. Rappauksia käytetään sekä vanhojen rakennusten kunnostamiseen että uudisrakentamiseen, kun halutaan hengittävää ja kosteutta säätelevää julkisivuratkaisua.

Huolto ja korjaus: Halkeamien, irtoamisen tai kosteuden vaurioiden ilmetessä rapattu pinta on korjattava, jotta rakenne säilyttää suojauksensa. Pienet korjaukset voidaan tehdä paikan päällä, suuremmat vauriot vaativat ammattilaisen toimenpiteitä. Säännöllinen tarkastus auttaa pidentämään rappauksen käyttöikää.