Rakenneanalyysi

Rakenneanalyysi on yleistermi, jolla tarkoitetaan ilmiön, järjestelmän tai tekstin sisäisen rakenteen tutkimista ja kuvaamista. Sen tarkoituksena on ymmärtää miten osat muodostavat kokonaisuuden, miten ne liittyvät toisiinsa ja millainen rakenne ilmenee kokonaisuudessa.

Kielitieteessä rakenneanalyysi viittaa lauseiden syntaktisen rakenteen selvittämiseen. Tällöin tutkitaan, miten sanat ja lausekkeet muodostavat lauseen osia kuten subjekti, predikaatti ja objekti sekä miten nämä osat ovat kytköksissä toisiinsa. Tyypillisiä lähestymistapoja ovat konstituenttianalyysi ja riippuvuusanalyysi, ja tulokset esitetään yleensä puu- tai rakenteellisin kuvauksin.

Kirjallisuudessa ja tekstianalyysissä rakenneanalyysi tutkii tekstin rakenteellista järjestäytymistä: juonen kulkua, jännitteen kehittelyä, käänteitä, kertojan näkökulmia sekä rakenneosien jakautumista tasa-arvoisiin tai eriarvoisiin osiin. Näin voidaan vertailla teosten rakenteellisia malleja, tyylillisiä ratkaisuja sekä tekstin organisointia.

Luonnontieteissä rakenneanalyysi voi tarkoittaa aineksien tai järjestelmän sisäisen rakenteen selvittämistä, esimerkiksi kemiallisten molekyylien sidos- ja konfiguraatiorakenteiden määrittämistä tai biologisten ja materiaalien rakenteiden kuvaamista. Käytännössä siihen liittyy usein havainnointia, mittauksia sekä kuvauksia rakenteen yksiköistä ja niiden vuorovaikutuksista.

Rakenneanalyysi on keskeistä sekä teoreettisessa että soveltavassa tutkimuksessa, sillä se tuottaa rakenteellista ymmärrystä, jonka perusteella voidaan tehdä tulkintoja, luokituksia ja ennusteita sekä kehittää malleja ja sovelluksia esimerkiksi kielikoneiden, kirjallisuuden analyysin tai tieteellisten rakenteiden tulkinnan tueksi.