Rahastukseen

Rahastukseen on Suomen rikosoikeudellinen termi, joka kuvaa toiminnan, jossa tekijä vaatii rahaa tai muuta omaisuutta toisen kustannuksella uhkaamalla tai käyttämällä pakottavia keinoja. Käytännössä rahastus tarkoittaa tilannetta, jossa uhria painostetaan antamaan omaisuutta epäasiallisilla keinoilla, kuten väkivallan uhkalla, tietovuodolla, sovitun edun väärinkäytöllä tai muulla painostuksella. Termiä käytetään sekä soveltalaisessa puhunnassa että oikeuskielessä; yleiskielessä sitä pidetään usein synonyymina kiristykseen, kun taas oikeuskielessä käytetään tarkemmin rahastuksen määritelmää.

Rahastuksella on tyypillisesti seuraavat piirteet: se kohdistuu yksilöön tai yritykseen, tavoitteena rahallinen tai muun omaisuuden saaminen, ja keinoina voivat olla uhkaukset, painostus tai muu epäasiallinen menettely. Toiminnot voivat kohdistua yksittäisiin henkilöihin, yrittäjiin tai laajempiin verkostoihin, ja ne voivat tapahtua sekä julkisissa että yksityisissä yhteyksissä. Rahastus voi esiintyä sekä yksilöllisenä rikoksena että osana järjestäytynyttä rikollisuutta.

Lainsäädäntö ja rangaistukset: Rahastus on rangaistava rikos Suomen rikoslaissa. Rangaistuksen suuruuteen vaikuttavat teon vakavuus, käytetyt menetelmät, uhrin asema sekä mahdollinen toistuvuus tai taustat. Teon laadusta riippuen seuraamus voi olla ankara tai lievempi, mutta yleisesti ottaen rahastuksen tarkoitus on turmella toisen taloudellista toimintaa epäasiallisella tavalla.

Katso myös: kiristys, rikos, rikoslaki.