Rahankeräyslainsäädäntö

Rahankeräyslainsäädäntö viittaa lakeihin ja säädöksiin, jotka säätelevät varojen keräämistä yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Suomessa rahankeräyksen yleisistä periaatteista säädetään laissa rahankeräyslaista. Lain tarkoituksena on varmistaa, että kerätyt varat käytetään asianmukaisesti ja että varojen kerääminen tapahtuu läpinäkyvästi.

Rahankeräyslain mukaan julkisesti varojen kerääminen on luvanvaraista. Luvan myöntämisestä vastaa Poliisihallitus. Lupa tarvitaan, jos varojen kerääminen on yleisön tai kiinteistöillä tapahtuvaa. Verkossa tapahtuva varojen kerääminen voi myös vaatia luvan riippuen sen laajuudesta ja luonteesta. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että keräyksen toimeenpanija on rekisteröity yhdistys tai säätiö, ja että keräyksen tuotto on tarkoitettu yleishyödylliseen tarkoitukseen. Keräyslupa edellyttää myös, että keräyksen toimeenpanija kykenee asianmukaisesti hoitamaan keräyksen ja sen tuoton käytön.

Laki määrittelee myös, miten keräystuottoa tulee käyttää. Tuotto on käytettävä yksinomaan luvan mukaisesti määriteltyyn tarkoitukseen. Keräysten toimeenpanijoiden on pidettävä kirjaa keräyksistä ja niiden tuotoista, ja tilintarkastettava varojen käyttö. Lisäksi laissa on säännöksiä siitä, millaisia markkinointi- ja tiedotuskeinoja rahankeräyksessä saa käyttää. Tavoitteena on estää harhaanjohtavaan mainontaan perustuva varojen kerääminen ja suojella lahjoittajia. Lainsäädäntö pyrkii siis takaamaan sekä lahjoittajien että yleishyödyllisten yhteisöjen oikeudet ja edut.