Radiolinkeistä

Radiolinkeistä viittaavat tietoliikenteen järjestelmiin, joissa tiedonsiirto tapahtuu radioaalloilla kahden tai useamman pisteen välillä. Ne ovat tyypillisiä point-to-point-yhteyksiä, joita käytetään sekä kaupunki- että maaseutualueilla kuituyhteyksien vaihtoehtona tai täydentäjänä.

Järjestelmä koostuu yleensä radiolähetin-vastaanotinparista, antenneista sekä RF- ja signaalinkäsittelylaitteista. Data siirretään modulaatio- ja virheenkorjaustekniikoilla; taajuusalueet voivat olla lisensoidussa tai lisensoimattomassa käytössä. Useimmat radiolinkit ovat line-of-sight -yhteyksiä, mutta joissakin järjestelmissä voidaan hyödyntää heijastuksia ja muuta ilmaratkaisua haastavissakin maasto-olosuhteissa.

Linkin suunnittelussa huomioidaan link-budget: lähtevä teho, antennin voittokerroin, johdoista ja laitteista aiheutuvat häviöt sekä polun häviöt, kuten sade ja ilmankosteus. Tavoitteena on varmistaa riittävä kantama ja kapasiteetti sekä riittävä varmuushäviö (fade margin) muuttuvissa sää- ja ympäristöolosuhteissa.

Käyttökohteet ja edut sekä haasteet: Radiolinkejä käytetään teleoperaattoreiden backhaul-yhteyksissä, yritys- ja kampusyhteyksissä sekä kriittisessä infrastruktuurissa erityisesti alueilla, joissa kuituyhteydet ovat kalliita tai hankalia. Edut ovat korkea kapasiteetti, nopea asennus ja joustavuus sekä usein pienemmät investoinnit pitkällä aikavälillä. Haasteisiin kuuluvat sääolosuhteet, maaston aiheuttamat esteet sekä taajuuslainsäädäntö ja lisensointivaatimukset; lisäksi laitteistot voivat olla riippuvaisia olosuhteiden vakaudesta ja käytettävissä olevasta taajuusalueesta.

Sääntely ja turvallisuus: radiolinkkien käyttö on säännelty taajuuksien ja teknisten standardien kautta kansallisella tasolla sekä kansainvälisillä foorumeilla (esim. ITU, ETSI). Tietoturvaan kuuluu salaus ja asianmukaiset käyttöoikeudet sekä RF-säteilyyn liittyvät turvallisuusrajat.