Radiokemialliset

Radiokemialliset, eli radiokemian tutkimusala, käsittelee radioaktiivisten isotooppien kemiallista käyttäytymistä sekä niiden tuotantoa, erottelua ja mittausta. Alalla yhdistyvät kemian ja säteilyn perusilmiöt, jotta voidaan ymmärtää, miten isotooppi liukenee, sitoutuu tai reagoi kemiallisissa järjestelmissä, sekä miten sitä voidaan seurata kemiallisissa prosesseissa. Radiokemialliset isotoopit syntyvät yleisesti ydinreaktioissa ja niitä tuotetaan myös reaktoreissa, syklotroni- ja generaattorijärjestelmissä.

Keskeisiä menetelmiä ovat radiokemiallinen tuotanto ja käsittely sekä erottelu- ja puhdistusmenetelmät, kuten liuottimenvaihto (solvent extraction), ioninvaihto, kromatografia ja elektroforeesi. Radiolabelointi tarkoittaa radioaktiivisen isotoopin kiinnittämistä biologisiin tai kemiallisiin molekyyleihin tutkimus- tai lääketieteellisiä käyttötarkoituksia varten. Mittaus tapahtuu radiometriikan menetelmillä: gamma-spektroskopia, alfa- ja beta-määritys sekä scintillaatio.

Sovellukset jakautuvat lääketieteeseen, ympäristöön ja teollisuuteen. Lääketieteessä radiokemialliset menetelmät mahdollistavat diagnostiikan ja kuvantamisen (PET- ja SPECT-kuvat) sekä radioterapiaan liittyvän hoidon suunnittelun. Ympäristö- ja teollisuussektoreilla radiotracerit seuraavat veden tai kiinteiden aineiden liikkeitä sekä prosessien tehokkuutta ja laadunvarmistusta.

Säteilyturvallisuus ja sääntely ovat keskeisiä. Työ edellyttää asianmukaista koulutusta, tarkkaa seurantaa, jätteiden turvallista käsittelyä sekä laitteiden huoltoa ja ylläpitoa, noudattaen ALARA-periaatetta sekä kansallisia ja kansainvälisiä säädöksiä.