Radioaktiivisuutta

Radioaktiivisuus on ilmiö, jossa atomiytimet hajoavat lähettäen samalla hiukkasia tai sähkömagneettista säteilyä. Tämä hajoaminen johtuu epävakaasta atomiytimestä, joka pyrkii saavuttamaan vakaamman tilan. Radioaktiiviset hajoamiset ovat satunnaisia prosesseja, joille ei voida ennustaa yksittäisen atomin hajoamishetkeä, mutta suurelle joukolle atomeja voidaan laskea puoliintumisaika, joka kuvaa aikaa, jonka kuluessa puolet alkuperäisistä ytimistä on hajonnut.

Yleisimpiä radioaktiivisia hajoamistyyppejä ovat alfa-hajoaminen, beta-hajoaminen ja gamma-hajoaminen. Alfa-hajoamisessa ydin lähettää alfa-hiukkasen, joka koostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista (heliumytimen kaltainen). Beta-hajoamisessa neutroni muuttuu protoniksi tai protoni neutroniksi, samalla emittoiden elektronia tai positronia ja antineutriinon tai neutriinon. Gamma-hajoamisessa ydin vapauttaa energiaa korkeaenergisenä fotonina, eli gammasäteilynä, yleensä sen jälkeen, kun se on käynyt läpi alfa- tai beta-hajoamisen.

Radioaktiivisuudella on monia sovelluksia, kuten lääketieteessä kuvantamisessa ja syövän hoidossa, teollisuudessa materiaalien tutkimuksessa ja ikäarvioinnissa (esimerkiksi radiohiiliajoitus). Sitä käytetään myös ydinvoiman tuotannossa. Radioaktiivisuus voi kuitenkin olla myös vaarallista, sillä korkea säteilyannos voi vahingoittaa eläviä kudoksia ja lisätä syöpäriskiä. Siksi radioaktiivisten materiaalien käsittelyssä ja säilytyksessä on noudatettava tarkkoja turvallisuusmääräyksiä.