Radiatiiviset

Radiatiiviset on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan prosesseja ja ilmiöitä, joissa keskeinen rooli kuuluu sähkökentän ja magneettikentän muuttaman sähkösäteilyn, eli fotonien, tuotannolle, poistumiselle tai kulkemiselle aineen läpi. Termi kattaa energian siirron säteilyn (photons) kautta sekä emissiossa että absorptiossa, ja siihen liittyy usein myös sironnan vaikutus. Radiatiiviset ilmiöt esiintyvät monissa integroituneissa järjestelmissä, ja niitä verrataan konduktio- ja konvektiivisiin energiansiirtomuotoihin.

Fysiikassa ja astronomyssä radiatiiviset prosessit sisältävät elektronisten tilojen siirtymät, joissa atomi- tai molekyylitasot emittoivat fotoneja. Tunnettuja ilmiöitä ovat säteilevä purkautuminen, spontaani ja stimuloitu emissio sekä fluoresenssi ja fosforesenssi. Radiatiiviset ominaisuudet määräytyvät monin tavoin: lämpötilalla, koostumuksella sekä aallonpituuden mukaan. Radiatiivinen siirto kuvaa, miten säteily kulkee aineen läpi ottaen huomioon emissio, absorptio ja sironta, ja sitä mallinnetaan usein radiatiivisella siirtolausekkeella.

Käytännössä radiatiivisia ilmiöitä tarkastellaan sekä kemian että spektroskopian kontekstissa: elektroniset siirtymät johtavat fotonien emitted, radiatiivinen recombination sähköapteissa ja plasmoissa sekä lämpösäteilyn merkitys korkeissa lämpötiloissa. Säätilassa ja ilmastossa radiatiiviset vaikutukset ovat keskeisiä, sillä kasvihuonekaasut vaikuttavat maanpinnan ja avaruuden lämpötilatasapainoon radiatiivisella tavalla.

Yhteenvetona radiatiiviset kattavat ilmiöt, joissa energia siirtyy tai syntyy sähkömagneettisen säteilyn kautta, ja niiden merkitys on laaja sekä perusfysiikassa että sovelluksissa kuten ilmastotieteessä, astro- ja materiaalitieteissä sekä tekniikassa.