RFIDteknologiaa

RFID-teknologiaa tarkoittaa radio-taajuuksien tunnistusta ja tiedonsiirtoa tunnisteen ja lukijan välillä ilman suoraa kosketusta. Järjestelmä koostuu tavallisesti tunnisteesta (tag), lukijasta (reader), antennista sekä taustajärjestelmästä kuten tietokannasta ja sovelluslogiikasta. Tunnisteet voivat olla passiivisia, puoliväisesti aktiivisia (puolipassiivisia) tai aktiivisia. Passive-tagit saavat energiansa lukijalta ja niillä on yleisesti lyhyempi luennan kantama, kun taas aktiiviset tagit sisältävät pariston ja mahdollistavat pidemmän etäisyyden.

RFID-käyttöalueet kattavat LF-, HF- ja UHF-taajuudet. LF (125–134 kHz) ja HF (13,56 MHz) soveltuvat usein lyhyisiin etäisyyksiin ja tiukkoihin ympäristöihin, kun taas UHF-alue (noin 860–960 MHz) mahdollistaa kauemman kantaman ja nopeamman lukemisen. Useimmat kaupalliset järjestelmät noudattavat standardeja kuten ISO/IEC 14443, ISO/IEC 15693 sekä EPCglobalin ISO/IEC 18000-6C (Gen2).

Toimintaperiaate on seuraava: lukija lähettää radiotiedon, tunniste vastaanottaa energian ja tiedon takaisinlähetyksen avulla. Useat tunnisteet voidaan lukea samanaikaisesti anti-kollisioprotokollien avulla.

Sovelluskohteita ovat muun muassa logistiikka ja varastonhallinta, toimitusketjujen seuranta, pääsyoikeudet, eläinmerkintä sekä tapahtumien tai maksujen hallinta. Edut sisältävät nopean ja massalunennan sekä ei-kosketuslunnan, kun taas haasteisiin kuuluu tietosuoja- ja turvallisuusriskit, ympäristötekijät sekä kustannukset. Turvallisuudessa käytetään tarvittaessa salaus ja autentikointi, ja yksityisyyden suoja huomioidaan käytön rajoituksilla.