puolipassiivisia

Puolipassiivisia on termi, jota käytetään suomen kieliopissa kuvaamaan rakenteita, jotka sijoittuvat aktiivin ja täyden passiivin väliin sekä semantisesti että muodollisesti. Tällä käsitteellä tarkoitetaan tilanteita, joissa lauseen tapahtuma kohdistuu pääasiallisesti kohteeseen, mutta tekijä tai agentti on joko epämääräinen, jäi kertomatta tai ilmaisua ei painoteta samalla tavalla kuin täydeksi passiivissa. Puolipassiivisia rakenteita voidaan tarkastella osana suomen äänessä ja kirjoitettavassa kielessä esiintyvää valenssin ja äänteisyyden vaihtelua.

Käytännössä puolipassiiviset rakenteet voidaan nähdä ilmiönä, jossa verbi saa passiivin semanttisen vaikutuksen ilman että agentti olisi selkeästi rantautunut lauseeseen. Tämä voi ilmetä siten, että lauseen painopisteenä on tapahtuman saa aikaan oleva vaikutus tai sen kokemus, kun taas agentti jää epäselväksi tai sen ilmaiseminen on rajattua. Puolipassiivisilla rakenteilla on usein rajallinen sovellettavuusalue; ne esiintyvät pääasiassa tietyn tyyppisissä verbiryhmissa, kieliopillisesti joustavissa tilanteissa sekä tietynlainen stilistinen valinta erityisesti puhuttussa tai kirjallisessa ilmaisussa.

Tutkimuksessa termiä käytetään vaihtelevasti, ja sen määrittelyt eroavat tutkijoiden välillä. Puolipassiivisuus nähdään usein osana lauseen valenssi- ja ilmaisutapakäytäntöjä sekä medio- tai middle-tyyppisten ilmaisujen yhteydessä. Ymmärrys tästä ilmiöstä täydentää perinteistä passiivi-keskeistä kuvausta suomen äänteellis-merkityksellisestä rakenteesta. Lisätutkimus sekä empiirinen aineisto auttavat selventämään, missä yhteyksissä puolipassiivisia rakenteita syntyy ja miten ne eroavat täysistä passiivirakenteista.