RESTtyyppisiä

RESTtyyppisiä tarkoitetaan yleensä järjestelmiä tai rajapintoja, jotka noudattavat Representational State Transfer -arkkitehtuurityyliä. RESTin periaatteet on esitelty Roy Fieldingin vuonna 2000 julkaisemassa väitöskirjassa, ja niitä on sovellettu laajalti verkkopalveluihin sekä mikropalvelu-arkkitehtuureihin. RESTtyyppiset järjestelmät perustuvat resursseihin, joita identifioidaan URI-iden kautta, ja niiden tilallinen vuorovaikutus toteutetaan representaatioiden avulla.

Keskeisiä piirteitä ovat resurssit ja niiden URI:t, tilaton vuorovaikutus eli kuhunkaan ei säilytetä palvelimen välimuisti- tai tilatietoja asiakkaan istunnon yli, sekä uniform interface, johon kuuluu HTTP-verbien kuten GET, POST, PUT, PATCH ja DELETE sekä standardit tilakoodit. Resurssista tuotetaan yleensä formaatti kuten JSON tai XML, ja käyttö voi tukea content negotiation -kykytystä. Hypermedia, eli HATEOAS, on joissain toteutuksissa keskeinen ohjausmekanismi, jossa sovellusohjaus määräytyy API:n ohjeiden kautta.

RESTtyyppisten rajapintojen suunnittelussa painotetaan selkeitä resurssikuvauksia, versionointia, autentikointia ja turvallisuutta sekä välimuistitusta ja kerroksellisuutta. Käytännössä RESTtyyppisyys ei aina tarkoita täydellistä noudattamista kaikille periaatteille, vaan monet järjestelmät ovat löyhästi REST-tyyppisiä: ne hyödyntävät HTTP:tä ja resursseja, mutta voivat jättää joitakin konventioita toteuttamatta.

Esimerkkejä tyypillisistä käytännöistä ovat selkeät URL-rakenteet, state-muuttuvien operaatioiden idempotentit ratkaisut PUT/DELETE, sekä virheenkäsittely standardoiduilla statuskoodeilla. RESTtyyppisiä rajapintoja kuvaavat usein OpenAPI- tai Swagger-dokumentaatiot, jotka auttavat kehittäjiä ymmärtämään käytettävissä olevat resurssit ja niiden toiminnot.