Pölypunkkialttiit

Pölypunkkialttiit ovat henkilöitä, jotka ovat erityisen alttiita pölypunkkien eritteille ja niihin liittyville allergisille reaktioille. Termiä käytetään pääasiassa kliinisessä allergologiassa kuvaamaan yksilön herkkyyttä pölypunkkeihin. Se ei ole erillinen diagnoosi, vaan kuvaus alttiudesta.

Taustatekijät ja ympäristö: perinnöllinen alttius, atopia (astma, heinänuha, atooppinen dermatiitti). Keskeisiä ympäristötekijöitä ovat korkea pölypunkkien määrä kotona, erityisesti makuuhuoneessa: lämmin, kostea ilmasto sekä tekstiilit, patjat, päiväpeitot ja matot.

Patofysiologia ja oireet: pölypunkkien eritteisiin sisältyvät allergeenit, kuten Der p 1 ja Der f 1, voivat laukaista IgE-välitteisen allergisen reaktion. Oireisiin kuuluvat nuha, nenän tukkoisuus, aivastelu, kutina ja punoitus silmissä, yskä sekä astman oireet ja atooppinen dermatiitti.

Diagnoosi ja hoito: diagnoosi perustuu kliiniseen historiaan sekä iho-skootti-testiin (ihon pistokoetest) tai spesifiseen IgE -mittaukseen veressä. Hoito keskittyy altistumisen vähentämiseen ja oireiden hallintaan: sängyn ja tekstiilien suojakotelot, pesu korkeassa lämpötilassa, kosteuden hallinta (noin 40–50 %), mattojen vähentäminen sekä HEPA-suodattimella varustettu imurointi. Lääkityksen osalta käytetään antihistamiineja, paikallisia nenä- ja keuhkoputkien kortikosteroideja sekä leukotrieenireseptorin antagonisteja; joillekin potilaille soveltuu allerginen immunoterapia.

Ennuste ja lisätiedot: oikeilla ympäristötoimenpiteillä oireet lievittyvät usein merkittävästi, ja immunoterapia voi tarjota pitkäkestoista lievitystä joillekin pölypunkkialttiille. Katso myös pölypunkkiallergia.