Pölyaltistus

Pölyaltistus viittaa ihmisen altistumiseen ilman hiukkasille, joita syntyy monista työprosesseista ja ympäristöistä. Altistuminen voidaan jakaa hiukkasen koon mukaan: respirable-pöly on pienempää ja kulkeutuu syvälle keuhkoihin, kun taas inhalable-pöly kilahtaa ylempiin hengitysteihin. Altistumisen mittaaminen perustuu ilmassa olevien hiukkasten pitoisuuksiin, usein mg/m3, ja aikaan liittyvään keskiarvoon.

Työperäinen pöly on yleistä monilla teollisuudenaloilla, kuten rakentamisessa, kaivostoiminnassa, metalliteollisuudessa, puu- ja tekstiiliteollisuudessa sekä maataloudessa. Haitallisina komponentteina voivat olla kiteinen piidioksidi (silika), asbesti, raskasmetallit sekä orgaaniset pölyt, kuten viljapöly. Joidenkin pölyjen krooninen altistus voi johtaa pysyviin keuhkosairauksiin.

Lyhytaikainen pölyaltistus aiheuttaa usein nenä- ja silmäärsytystä, yskimistä sekä hengityksen vaikeutumista. Pitkäaikainen ja toistuva altistus on yhdistetty pneumokoniooseihin (esim. silikoosi), astmaan, COPD:hen sekä sydän- ja verenkiertoelimistön riskien lisääntymiseen. Tutkimus- ja terveystarkkailu ovat tärkeitä erityisesti korkean riskin työympäristöissä.

Ennaltaehkäisy perustuu ensisijaisesti teknisiin toimenpiteisiin: prosessien suunnitteluun, paikalliseen poistoventilaatioon, alipaineeseen, suljettuihin järjestelmiin ja ilmanpuhdistukseen. Lisäksi käytetään organisatorisia toimenpiteitä ja henkilökohtaisia suojalaitteita, kuten hengityssuojaimia. Työsuojeluviranomaiset sekä työnantajat laativat riskinarvioita ja seuraavat altistumista sekä terveystarkastuksia työntekijöille.