Päätöksenkäytössä

Päätöksenkäytössä on käsite, joka kuvaa menetelmiä ja käytäntöjä, joita organisaatiot sekä julkinen hallinto soveltavat päätösten tekoon. Se kattaa sekä yksilölliset että kollektiiviset prosessit ja huomioi sekä rationaaliset että inhimilliset tekijät päätösten taustalla.

Teoreettisesti päätöksentekoa lähestytään päätöksentekoteorioiden kautta. Normatiiviset mallit korostavat systemaattista vaihtoehtojen vertailua ja hyötyjen maksimoimista, kun taas deskriptiiviset ja sosiotekniset näkemykset korostavat rajoitettua rationaliteettia, informaation puutetta sekä poliittisia sekä organisatorisia vaikutuksia.

Keskeisiä osatekijöitä ovat ongelman määrittely, tiedon hankinta ja vaihtoehtojen generointi, kriteerien asettaminen sekä riskien ja epävarmuuden arviointi. Päätöksessä huomioidaan myös toteutettavuus, aikataulut sekä vastuiden jakaminen ja seuranta.

Sovelluskonteksteja ovat julkinen hallinto, yritysjohtaminen, projektinhallinta ja kaupunkisuunnittelu. Työkaluja käytetään päätöksenteon systematisoimiseksi: päätöisanalyysi ja kustannus-hyötyanalyysi, monikriteerinen päätöksenteko (MCDA), skenaario- ja riskinarviointi sekä sidosryhmäanalyysi.

Haasteita ovat kognitiiviset vinoumat, poliittiset paineet, aikataulupaineet ja resurssien rajoitteet sekä läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden ylläpitäminen. Edut ovat parempi läpinäkyvyys, jäljitettävyyys, johdonmukaisuus sekä resurssien tehokkaampi kohdentaminen, riskien hallinta ja vaikutusten arviointi.

Lisätietoja voi löytää päätöksentekoteoriasta, julkisesta hallinnosta sekä riskienhallinnasta.