Pääsanaa

Pääsana on sanakirjoissa käytetty termi, jolla tarkoitetaan entryn päämuotoa tai lemmaa— sitä sanaa, jonka mukaan sanaa etsitään ja jossa sen taivutus- sekä sanaluokat on järjestetty. Pääsana toimii usein sanan nimenä ja perusmuotona, jonka ympärille sanakirja rakentaa taivutus- ja käyttötiedot.

Valinta pääsanaksi riippuu sanan tyypistä. Yleisessä suomen kielen sanakirjamerkinnässä pääsana on esimerkiksi nounin kohdalla yksikkö nominatiivissa (koira), verbin kohdalla perusmuoto (infinitiivi, syödä), ja adjektiivin kohdalla positiivimuoto (iso). Näin pääsana tarjoaa yhden selkeän, helposti hakukelpoisen muodon, jota käytetään hakemistossa ja viitteissä.

Pääsanaa käytetään sekä sanakirjan järjestämiseen että viitteiden tarjoamiseen. Se määrää, millä tavalla sanan taivutusmuodot, merkitysalueet ja käytetyt painotukset esitetään. Pääsana toimii myös hakusanojen ja sananmuotojen välisten yhteyksien perustana sekä helpottaa sanojen vertailua ja etsimistä.

Terminologiaan liittyy usein termi lemmamuoto, joka on käytännössä sama käsite kuin pääsana: se tarkoittaa sanan perustettua, perusmuotoista muotoa, jota käytetään sanakirjailussa hakusanana. Eri kielialueilla ja sanakirjatyypeillä pääsanan tarkka määritelmä saattaa hieman vaihdella, mutta tavoite on sama: tarjota selkeä, luotettava perusmuoto, jonka ympärille koko sanakirja rakentuu.