Päällystysprosessit

Päällystysprosessit viittaavat erilaisiin menetelmiin, joilla lisätään materiaalin kerros toisen materiaalin pinnalle. Nämä prosessit ovat keskeisiä monien tuotteiden suorituskyvyn, ulkonäön ja kestävyyden parantamisessa. Päällystyksiä käytetään laajalti teollisuudessa, rakentamisessa ja kulutustavaroissa.

Yleisiä päällystysmenetelmiä ovat esimerkiksi ruiskutus, upotus, levitys ja elektrolapetus. Ruiskuprosessit, kuten ilma- ja sähköstaattinen ruiskutus, sopivat tasaisen ja ohuen kerroksen levittämiseen monenlaisille pinnoille. Upotusmenetelmissä kappale upotetaan päällystysmateriaaliin, mikä soveltuu hyvin monimutkaisille muodoille. Levitysmenetelmät, kuten telaus ja harjaus, käyttävät mekaanista voimaa materiaalin levittämiseksi. Elektrolapetus on sähkökemiallinen prosessi, jolla metalli- tai muovipinnoitteita lisätään johtaviin kappaleisiin.

Päällystyksen valinta riippuu päällystettävästä materiaalista, halutusta päällysteen ominaisuuksista ja taloudellisista näkökohdista. Päällystyksen tarkoituksena voi olla esimerkiksi korroosionesto, kulutuskestävyyden lisääminen, esteettisten ominaisuuksien parantaminen, sähköisen johtavuuden tai eristävyyden säätäminen, tai pinnan kovettaminen. Materiaalivalikoima päällystykseen on laaja ja sisältää metalleja, polymeerejä, keramiikkaa ja komposiitteja. Oikein valitulla ja toteutetulla päällystysprosessilla voidaan merkittävästi pidentää tuotteen käyttöikää ja parantaa sen toiminnallisuutta.