Pääjuuri

Pääjuuri on kasvin ensisijainen juuri, joka syntyy itämisen yhteydessä radikkelista. Se kasvaa tyypillisesti suoraan alaspäin ja toimii kiinnityksen sekä veden ja ravinteiden hakeutumisen pääreittinä. Monien lajien pääjuuri on selvästi hallitseva, ja sitä ympäröivät myöhemmin kehittyvät lateraalijuuret.

Rakenne ja kehitys: Pääjuuri kehittyy varhaisessa kasvussa ja voi olla pitkäikäinen sekä vahva, jolloin se ohjaa myöhempien juurten kasvua. Joissakin lajeissa pääjuuri muodostaa syvälle ulottuvan tukijuuriston; toisissa lajikkeissa pääjuuri on lyhyt tai puuttuu kokonaan, ja juuristo koostuu useammasta ohuesta haarautuvasta juuresta.

Toiminnot: Pääjuuri mahdollistaa veden ja ravinteiden keräämisen syvemmistä maakerroksista sekä kasvin kiinnittymisen. Joissakin lajeissa pääjuuri toimii myös varastointikohteena, jolloin siihen kertyy tärkeitä energiavarastoja, esimerkiksi porkkanassa ja punajuurella.

Eroja muihin juurijärjestelmiin: Pääjuuri viittaa hallitsevaan, syvälle ulottuvaan juuriverkkoon, kun taas monet kasvit, erityisesti monokotit, muodostavat hajautuneemman, useista ohuista juurista koostuvan juuriston ja niillä ei usein ole yhtä hallitsevaa pääjuurta. Pääjuuri on tavallisimmillaan dikotylöideillä; monokotien juuristo on usein moninkertainen ja pienjuurisempi.

Esimerkkejä: Pääjuuri on näkyvä esimerkiksi porkkanassa (Daucus carota), retiisissä (Raphanus sativus) ja punajuurella (Beta vulgaris), joissa siitä on tullut sekä kasvin tukemisen että ravinnoksi tarkoitetun varastoinnin perusta.