Puolustusoikeus

Puolustusoikeus tarkoittaa henkilön oikeutta käyttää välttämätöntä ja suhteellista voimaa suojatakseen itsensä, toisen henkilön fyysisestä koskemattomuudesta sekä omaisuuttaan laittomalta väkivallalta. Puolustusoikeus on tärkeä osa rikos- ja siviilivastuun arviointia, ja sen tarkoituksena on sallia nopea ja tarpeellinen vastatoimi uhkaan.

Soveltuminen edellyttää, että uhka on välitön ja laiton, ja että puolustustoimet ovat välttämättömät sekä suhteellisesti oikeassa suhteessa uhkaan nähden. Arvioinnissa otetaan huomioon tilanteen kiireellisyys, käytetyn voiman määrä ja millaisia vaihtoehtoja väkivallasta välttääminen olisi tarjonnut. Puolustusoikeus voi koskea sekä omaa henkilöä että toisen henkilön suojelemista sekä, rajoitetusti, omaisuutta.

Rikosoikeudellisesti puolustusoikeuden nojalla annetun teon katsominen vapauttavana tai lieventävänä voi riippua siitä, onko voiman käyttö ollut suhteellisesti tarpeellista ja kohtuullista. Voiman liiallinen käyttö voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen osittain tai kokonaan. Yleisesti runsas tai kohtuuttoman raju väkivalta voidaan katsoa ylittävän puolustuksen rajan, mikä voi johtaa rangaistukseen tai korvausvastuuseen. Puolustusoikeutta säätelee rikoslainsäädäntö sekä oikeuskäytäntö, ja sitä sovelletaan usein tilanteissa, joissa on kyse sekä henkilön että hänen omaisuutensaturvasta.

Esimerkkejä ovat hyökkäyksen pysäyttäminen, toisen auttaminen väkivallan uhatessa sekä turvallisuus- ja omaisuussuojan turvaaminen hätätilanteissa.