välttääminen

Välttäminen tarkoittaa psykologista tai käyttäytymistä, jossa yksilö pyrkii välttämään tilanteita, ärsykkeitä tai ajatuksia, joihin liittyy ahdistusta, pelkoa tai epäonnistumisen pelkoa. Välttäminen voi ilmetä sekä käytännön toiminnan tasolla (esimerkiksi ei osallistu sosiaalisiin tilanteisiin) että kognitiivisella tasolla (ajatusten torjuminen tai kieltäminen).

Välttämiselle on tyypillistä sekä käytännön että kognitiivinen ulottuvuus. Käytännön välttäminen tarkoittaa altistumisen vähentämistä tai välttämystä tietyistä tilanteista. Kognitiivinen välttäminen tarkoittaa esimerkiksi ajatusten hallitsemista, torjumista tai niistä kieltäytymistä. Välttäminen voi toimia negatiivisen vahvistamisen kautta: tilanteen välttäminen vähentää välitöntä ahdistusta, mikä voi vahvistaa käytöstä pitkällä aikavälillä.

Välttäminen on yleistä monissa mielenterveyden häiriöissä, kuten ahdistuneisuushäiriöissä, sosiaalisessa ahdistuksessa, posttraumaattisen stressin häiriössä ja OCD:ssa. Se voi vähentää kärsimystä lyhytaikaisesti, mutta pitkällä aikavälillä ylläpitää oireita ja haitata toimintakykyä sekä elämänlaatua.

Hoito keskittyy usein altistamiseen perustuvaan terapiakäytäntöön sekä kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Myös hyväksymis- ja sitoutumisterapia sekä mindfulness- ja stressinhallintamenetelmät voivat auttaa hallitsemaan välttämistä. Lääkitys voi tulla kyseeseen joissain tapauksissa osana laajempaa hoitosuunnitelmaa.