Puolisisaruutta

Puolisisaruutta tarkoittaa kahden henkilön välistä sisaruussuhdetta, jossa he jakavat yhden biologisen vanhemman mutta toisella vanhemmalla on eri suhde. Toisen vanhemman kautta syntyneet lapsenlapsen suhde on puolisisaruutta, ja puolisisarukset voivat olla sekä äidin että isän kautta syntyneitä. Biologisesti he jakavat keskimäärin noin 25 prosenttia geneettistä materiaalia, jos heillä on yhteinen vanhempi.

Sosiaalisesti puolisisaruutu syntyy usein blended- tai yhdistetyissä perheissä, joissa lapset voivat asua yhdessä tai erikseen. Puolisisaruksilla on tyypillisesti samankaltaisia perhesuhteita kuin täys neljällä, mutta geneettinen yhteys on kevyempi. He voivat olla saman talouden lapsia tai kasvaa eri kodeissa, ja iän sekä perheen dynamiikan vaikutus heidän suhteisiinsa vaihtelee suuresti.

Lainsäädäntö ja kulttuuriset normit käsittelevät puolisisaruutta yleensä samalla tavalla kuin muut sisarussuhteet: heillä voi olla tuomioistuin- ja perheoikeudellisia oikeuksia, kuten perimysoikeuksia ja vanhemmuuden vastuita, mutta tarkat säännökset riippuvat maasta ja alueesta. Suomessa sekä monissa muissa maissa puolisisaruutta ei yleensä eroteta oikeudellisesti täysisisaruudesta, vaan kyse on ensisijaisesti biologisesta ja sosiaalisesta suhteesta.

Käytännössä puolisisaruutta kuvaa monimuotoisuus: he voivat muodostaa läheisen ja tukevan suhteen tai kohdata sopeutumisvaikeuksia perheenjoukon ja asuinjärjestelyiden vaihteluiden vuoksi. Puolisisaruutta on yleisiä monissa kulttuureissa ja se syntyy erityisesti uusien liittojen ja vanhemmuuksien yhdistyessä.