Puolilähikuva

Puolilähikuva on kuvauslaji elokuvassa ja valokuvauksessa, joka rajaa kohteen noin rintakehän ja pään yläpuolella. Se sijoittuu lähikuvan ja täysmittaisen kuvan välimaastoon, tarjoten sekä kasvon ilmeiden yksityiskohtia että yläruumiin eleitä.

Käyttö ja tehtävä: Puolilähikuvaa käytetään usein dialogikohtauksissa, haastatteluissa sekä tilanteissa, joissa katsoja haluaa nähdä henkilön ilmeet ja samalla jonkin verran kehon kieltä. Se luo intiimiyttä ja suoraa yhteyttä katsojaan ilman täysin tiukkaa lähikuvia.

Rajaaminen ja sommittelu: Kehys asetetaan usein hieman keskustaan tai kolmasosan sääntöä noudattaen. Pään yläreunan ja hartioiden väliin jää tilaa, jota kutsutaan päänkorkuiseksi tilaksi, mikä antaa luonnollista tilaa katsojan katsoa henkilön ilmeitä. Kameran etäisyys ja objektiivin valinta määrittävät tarkan kehyksen, ja tekninen toteutus riippuu tilanteesta sekä halutusta tunnelmasta.

Tekniset näkökulmat: Puolilähikuvaa käytetään sekä studiossa että miljöössä; valaistus korostaa kasvojäljennystä ja ilmeitä, mutta välkkyvät varjot voivat häiritä, mikä asettaa vaatimuksia yksityiskohtaiselle valaistus- ja kontrastisuunnittelulle. Objektivin valinta ja tarkennus varmistavat, että sekä kasvot että yläkroppa ovat teräviä.

Historia ja käyttö: Puolilähikuva on vakiintunut osa kuvausarsenaalia jo varhaisista elokuvista lähtien ja on yhä yleinen sekä elokuvassa että televisiossa sekä reportage- ja muussa visuaalisessa viestinnässä.