Pumppujen

Pumput ovat laitteita, jotka siirtävät nesteitä tai kaasuja käyttämällä mekaanista energiaa. Ne ovat keskeisiä vedenjakelussa, teollisissa prosesseissa sekä jätevesien käsittelyssä ja energia-alalla. Pumppuja voidaan luokitella kahteen pääryhmään: dynaamiset pumput (keskipakoispumput) ja positiivisen tilavuuden pumput. Dynaamiset pumput lisäävät nesteen liikettä pyörittämällä siipipyörää, jonka seurauksena nesteelle annetaan nopeutta ja korkeampaa kokonaispaineita.

Keskipakoispumpuissa nesteen nopeus kasvaa siipipyörän pyöriessä ja paine kohoaa ulostulossa. Ne soveltuvat suurille virtausmäärille ja alhaisille viskositeeteille. Niiden haittoihin kuuluu herkkyys kuivakäynnille sekä mahdolliset ilmakuplat.

Positiivisen tilavuuden pumput, kuten mäntäpumput, kalvopumput, peristalttiset pumput ja hammaspyöräpumput, siirtävät ennalta määritellyn tilavuuden joka kierroksella riippumatta paineesta. Näitä pumppuja käytetään usein viskoosien nesteiden, kemikaalien ja lääkkeiden sekä elintarvikkeiden ja teollisten prosessien käsittelyyn.

Rakenne ja huolto: Pumppujen runko- ja komponenttivälineinä käytetään terästä, ruostumatonta terästä, muovia ja komposiitteja. Tärkeimpiä ovat akselit, laakerit ja tiivisteet (mekaaniset tiivisteet tai läppätiivisteet). Säännöllinen huolto sisältää paine- ja vuototarkastukset, puhdistuksen sekä suodattimien ja tiivisteiden vaihtamisen, sekä varmistamisen, ettei kuivakäynti tai ilman ilmakuplia pääse syntymään.

Historia: Pumpun kehitys juontaa juurensa antiikin aikoihin; esimerkiksi Archimedeen ruuvi on varhainen pumpun perusta. Teollisen aikakauden myötä sekä dynaamiset että positiivisen tilavuuden pumput kehittyivät ja standardoituvat 1800–1900-luvuilla, mikä johti nykyisiin monipuolisiin pumppujärjestelmiin.