Psykologiapsykolinguistiikka

Psykologiapsykolinguistiikka on monitieteinen tutkimusala, joka tutkii kielen kognitiivisia ja neurofysiologisia periaatteita. Se yhdistää psykologian ja psykologi-linguistiikan näkökulmia ymmärtääkseen, miten ihmiset oppivat, ymmärtävät, tuottavat ja havaitsevat kieltä sekä miten nämä prosessit kehittyvät, muuttuvat ja poikkeavat yksilöllisesti.

Keskeisiä tutkimuskohteita ovat puheen ja kirjoitetun kielen havaitseminen ja ymmärtäminen, sanaston saatavuus ja semanttinen representaatio, syntaktinen jäsentäminen ja lauseiden tuottaminen sekä kielellinen oppiminen ja kaksikielisyys. Psykologiapsykolinguistiikka tarkastelee myös kognitiivisia tekijöitä kuten työmuistia, tarkkaavaisuutta ja etukäteen aktivoituvia odotuksia. Lisäksi tutkitaan kielihäiriöitä, lukemista sekä kielten välistä vuorovaikutusta.

Tutkimusmenetelmät: käyttäytymistutkimukset kuten reaktioaikatutkimukset ja sana-tunnistustestit; silmäliikkeitä seuraavat kokeet, ERP- ja fMRI- sekä MEG-mittaukset; sekä kielellinen korpus- ja laskennallinen mallintaminen. Pitkittäistutkimukset sekä pienryhmäkokeet ovat yleisiä.

Historia: ala kehittyi 1900-luvun puolivälistä eteenpäin, kun psykologia ja kielitiede yhdistyivät kognitiivisen tutkimuksen siivittämänä. Varhaiset mallit tarkastelivat reaaliaikaista kielten käsittelyä ja garden-path -virheitä; kehityksen myötä syntyivät interaktiiviset mallit sekä aivojen toiminnan tutkimusta korostavat lähestymistavat.

Sovellukset: koulutus, lukemisen tukeminen, kielten opetuksen suunnittelu sekä kielihäiriöiden diagnosointi ja kuntoutus.