kielihäiriöitä

Kielihäiriöt ovat erilaisia häiriöitä, jotka vaikuttavat kielen tuottamiseen, ymmärtämiseen tai puheen toteuttamiseen. Ne voivat ilmetä ääntämisen virheinä, äänteiden käyttöjärjestyksen vaikeuksina, puheen sujuvuuden häiriöinä sekä sanaston tai kieliopin hallinnan haasteina. Kielihäiriöt voivat esiintyä sekä lapsilla että aikuisilla, ja niiden taustalla voi olla kehityksellisiä, neurologisia, somatosensorisia tai ympäristötekijöitä.

Kielihäiriöille voidaan erilaistaa useita yleisiä ryhmiä. Artikulointihäiriöt tarkoittavat äänten oikean tuotannon vaikeutta, jolloin sanaäänteitä saatetaan lausua virheellisesti tai ne ovat epäselviä. Fonologiset häiriöt liittyvät äänteiden järjestelyn sääntöjen oppimisen vaikeuksiin, mikä voi vaikuttaa koko sanaston ääntämiseen. Puheen sujuvuuden häiriöt tarkoittavat sitä, ettei puhe ole sujuvaa, jolloin esiintyy katkoja, toistoja tai pitkien puhejaksojen vaikeutta. Kielelliset häiriöt viittaavat sanaston, kieliopin tai merkityksen hallinnan haasteisiin, ja ne voivat näkyä ymmärtämisen tai ilmaisun vaikeuksina. Oralmotoriset häiriöt liittyvät suun ja kielen lihasten toiminnan poikkeavuuksiin, jotka voivat vaikuttaa äänteiden tuottamiseen.

Syyt voivat olla moninaiset. Kehityksellisiä riskejä ovat geneettiset tekijät ja varhaisen kielen kehityksen viivästymät, ympäristötekijät sekä varhaisen vuorovaikutuksen laatu. Aikuisilla kielihäiriöt voivat seurata aivovauriosta,→ aivoh Beats? Toimintakyvyn heikkenemisistä, sairauksista tai aivoverenkiertohäiriöistä.

Diagnoosi tehdään yleensä logopedin tai puheterapeutin arvioinnin perusteella. Siihen kuuluu haastattelu, havainnointi ja standardisoidut puhe- ja kielen testit sekä mahdollisesti vanhempien tai opettajien tieto. Hoito on yksilöllistä ja voi sisältää puheterapiaa, kotitehtäviä sekä yhteistyötä perheen ja koulun kanssa. Tavoitteena on parantaa ääntöön ja artikulaatioon liittyviä sujuvuutta, sanavarastoa ja ymmärrystä sekä tukea viestintätilanteissa. Varhainen tuki parantaa usein lopputulosta.