Pseudonyymien

Pseudonyymien käsite viittaa henkilön käyttämään fiktiiviseen nimeen todellisen nimen sijasta. Pseudonyymi voi suojata yksityisyyden, helpottaa erilaisten identiteettien hallintaa tai luoda erillisen julkisen imagon. Käytännössä valinta riippuu kontekstista, kuten kirjallisuudesta, esittävästä taiteesta tai verkko-/mediaympäristöistä.

Etymologia: Pseudonyymi koostuu osista pseudo, jolloin tarkoittaa "vale-" tai "väärää", sekä onoma, eli "nimi". Sana on lainattu useisiin kieliin ja on vakiintunut myös suomen kielen ilmaisuksi.

Käyttökonteksteja on monia. Kirjallisuudessa ja taiteessa pseudonyymit ovat yleisiä syistä, kuten suojata henkilöllisyyttä, luoda toiseen tilaan sijoittuva kirjallinen identiteetti tai kiinnittää huomio vain teokseen. Esimerkkejä klassisesta käytöstä ovat Samuel Clemensin käyttämä Mark Twain sekä Mary Ann Evansin nimi George Eliot. Nykyisin tunnettuja esimerkkejä ovat Theodor Geisel Dr. Seuss, Eric Blair George Orwell, Stephen Kingin julkaisut nimellä Richard Bachman sekä J. K. Rowling Robert Galbraith -salanimet.

Tyypillisesti pseudonyymi voidaan jakaa kirjailija- tai esiintymisnimien, lavanimien sekä verkkokäyttäjätunnusten (alias) kategorioihin. Tamminen ja käytännöt eroavat maittain: jotkin oikeudelliset ja sopimukselliset velvoitteet voivat vaatia todellisen nimen ilmaisemisen tietyissä yhteyksissä, kuten kirjoitussopimuksissa tai verotusasioissa.

Nykyään pseudonyymeja käytetään laajasti verkossa sekä sosiaalisessa mediassa, peleissä ja kryptisen yksityisyyden suojaamisessa. Ne voivat kuitenkin tuoda myös vastuullisuus- ja oikeudellisia haasteita, kuten tekijänoikeuksien, vastuukysymysten ja immateriaalioikeuksien hallinnan. See also: pen name, stage name, nom de plume.