Pseudonymisoinnista

Pseudonymisointi on henkilötietojen käsittelyn keino, jossa suorat tunnisteet korvataan keinotunnisteilla, kuten tokenilla tai koodilla, jotta alkuperäisen identiteetin palauttaminen edellyttää lisätietoja. Pseudonymisointi eroaa anonymisoinnista siten, että identiteetin palauttaminen on edelleen mahdollinen, jos lisätiedot ovat saatavilla ja hallussa; anonymisointi tarkoittaa puolestaan tietojen poistamista siten, ettei identiteettiä voi enää palauttaa.

Euroopan unionin yleisessä tietosuoja-asetuksessa pseudonymisoidut tiedot ovat edelleen henkilötietoja (art. 4(5)). Pseudonymisoinnin tarkoituksena on vähentää tietojen käsittelyn riskejä samalla kun mahdollistetaan datan käyttö esimerkiksi tutkimuksessa, tilastoinnissa tai toiminnan kehittämisessä ilman suoraa tunnistettavuutta. Re-identifiointi voi tapahtua avaamalla avaimet tai yhdistämällä lisätietoja tavallisesti turvallisesti hallituissa ympäristöissä.

Tavanomaisia menetelmiä ovat tokenization, salaus avaimella, sekä hashauksen ja suolaamisen yhdistelmät. Tokenization korvaa tunnisteet pysäytykseen käytettävillä keinotunnisteilla, kun taas salaus suojaa dataa ja vaatii avaimen palauttamiseen. Hashaus voi olla irreversible, erityisesti kun käytetään suolauksia, mikä pienentää palautettavuuden riskiä.

Käyttötarkoitukset voivat sisältää tutkimus-, laadunvarmistus- ja palveluiden kehittämistehtävät, joissa käsitellään dataa ilman suoria henkilötietoja. Rajoitteisiin kuuluu uudelleen identifioinnin riski, erityisesti kun yhdistetään muita datalähteitä, sekä avainten hallintaan liittyvät turvallisuusongelmat. Hyviä käytäntöjä ovat keskitetty avainten hallinta, pääsynvalvonta, tietojenkäsittelyn dokumentointi ja säännölliset riskinarvioinnit.