Prostasykliiniä

Prostasykliiniä, suomeksi prostacykliini (PGI2), on endoteelisolujen tuottama eikosanoidi. Sen päätehtävä on edistää vasodilataatiota ja estää verihiutaleiden aggregaatiota, jolloin se toimii tromboksaani A2:ta vastakkaisena säätelijänä verenkiertoon ja hyytymien muodostukseen nähden. Prostasykliini syntetisoidaan arachidonsäureesta prostaglandiinin H2 (PGH2) kautta prostacyklin-syntaasin katalysoimana. Sen puoliintuminen on erittäin nopea, vain muutamia minuutteja, minkä vuoksi hoidossa käytetään jatkuvaa annostelua.

Toimintamekanismi ja fysiologinen rooli: Prostasykliini sitoutuu IP-reseptoriin ja lisä yhteyttää cAMP:n määrää soluihin. Tämä aiheuttaa sileiden lihasten rentoutumista verisuonissa sekä verihiutaleiden toimintakyvyn vähenemistä, mikä parantaa verenkiertoa ja vähentää hyytymäriskiä. Endoteelinen tasapaino tromboksaani A2:n ja prostacykliinin välillä on tärkeä verisuoniston homeostaasin kannalta.

Kliininen käyttö: Prostasykliini ja sen analogit ovat keskeisiä hoitovaihtoehtoja keuhkojen verenpaineen (PAH) hoidossa. Epoprostenolia käytetään yleisesti jatkuvana IV-infuusiona. Iloprost ja treprostinil ovat saatavilla inhaloitavina vaihtoehtoina sekä joissakin muodoissa subkutaanisina tai IV-annosteluina. Hoito voidaan aloittaa yksittäisellä lääkeaineella tai yhdistelmähoitona muiden PAH- Välineiden kanssa, ja se vaatii erikoissairaanhoitoa sekä seurannan.

Sivuvaikutukset ja turvallisuus: Yleisimmät haittavaikutukset ovat päänsärky, kasvojen punoitus ja lämpöaalto, tinnitus, pahoinvointi sekä hypotensio. Hengitettävät muodot voivat aiheuttaa yskää tai kurkun ärsytystä. Pitkäaikainen hoito edellyttää huolellista monitorointia infuusioputkien ja hengitysmuotojen turvallisuuden varmistamiseksi.