Preferenssiäänestysjärjestelmien

Preferenssiäänestysjärjestelmät, tunnetaan myös nimellä järjestysäänestys tai rajattu äänestys, ovat joukko vaalitapoja, joissa äänestäjät asettavat ehdokkaat paremmuusjärjestykseen heidän omasta mieltymyksensä mukaan. Sen sijaan, että äänestäjä valitsisi vain yhden ehdokkaan, hän voi antaa useammalle ehdokkaalle sijoituksen, kuten "ensimmäinen", "toinen", "kolmas" ja niin edelleen. Järjestelmän tavoitteena on usein tuottaa tulos, joka heijastaa laajempaa äänestäjien tahtoa ja vähentää niin sanottujen "hukkaan menneiden äänien" määrää.

Yleisimpiä preferenssiäänestysjärjestelmiä ovat Single Transferable Vote (STV) ja Instant Runoff Voting (IRV), joka tunnetaan myös nimellä Alternative Vote (AV). STV:ssä äänestäjät asettavat ehdokkaat paremmuusjärjestykseen monijäsenisissä vaalipiireissä, ja ehdokkaat valitaan, kun he saavuttavat tietyn kiintiön ääniä. IRV:ssä taas äänestäjät asettavat ehdokkaat paremmuusjärjestykseen yhden paikan vaaleissa. Jos mikään ehdokas ei saa enemmistöä ensimmäisen kierroksen äänistä, vähiten ääniä saanut ehdokas putoaa pois, ja hänen äänensä siirretään äänestäjien seuraavaksi parhaaksi valitsemalle ehdokkaalle. Tämä prosessi toistuu, kunnes joku ehdokas saavuttaa enemmistön.

Preferenssiäänestysjärjestelmien etuja ovat muun muassa se, että ne voivat vähentää polarisaatiota, edistää maltillisempia ehdokkaita ja antaa äänestäjille enemmän vaikutusvaltaa. Toisaalta niitä voidaan pitää monimutkaisempina kuin perinteisiä järjestelmiä, ja niiden laskentaprosessi voi olla työläämpi. Lisäksi eri preferenssijärjestelmillä voi olla erilaisia strategisia ulottuvuuksia äänestäjille.